Kimmo Siltanen

Tervetuloa tutustumaan sivuilleni...

Monta kertaa mietimme elämän tarkoitusta ja sen merkitystä. 1989 minulle selvisi elämän tarkoitus.

Eräänä tavallisena arkipäivänä kysyin itseltäni, onko tässä kaikki?

Punkalla maatessani, hieman sekavin ajatuksin kysyin ääneen, Jumala, jos olet olemassa niin pelasta minut...

Tuon ajatuksen jälkeen alkoi todellakin tapahtua. Siitä on yli 30 vuotta, enkä päivääkään vaihtaisi pois vaikka tuohon matkaan sisältyykin aika ajoin rankkojakin hetkiä.

Tätä kirjoittaessani olen Herralleni Jeesukselle ääreettömän kiitollinen siitä kaikesta mitä olen saanut, saan ja tulen saamaan.

Noista eri linkeistä pääset katsomaan todistukseni kokonaisuudessaan sekä eri tiedostoihin joihin olen pyrkinyt kasaamaan ajatuksiani Raamatusta ja sen valtavasta sanomasta. En väitä olevani absoluuttisesti oikeassa, mutta joiltakin osin ajatukseni poikkeaa tavanomaisesta opetuksesta.

Oppi itsessään ei pelasta ketään, se on yksin Jeesuksen lunastustyössä. Emmekä ole liiemmin vielä pelastuneet, olemme vasta matkalla kohti voittopalkintoa, eli pelastusta. Tämän pohjaltahan uskovia kehoitetaan valvomaan ja pyhittymään (pyhitys = pyrkiä etsimään Jumalan tahtoa ja johdatusta hyläten vääryyden).

Parasta tässä on, ettei minun eikä sinun tarvitse omin voimin yrittää, eikä myöskään lisätä omilla ‘hyvillä’ teoilla yhtään mitään. Kaikki tulee ylhäältä. Hän antaa meille voiman jos vain tahdomme.

Jos vain rakastaisimme kaikesta voimasta...

Jos vai rakastaisimme Herraa kaikesta voimastamme.

(Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi, kaikella voimallasi ja kaikella ymmärrykselläsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Luuk. 10:27)

Jos ymmärtäisimme, ettei Hänen (Jeesuksen Kristuksen) seuraamisesta ole mitään vahinkoa. On lukemattomia todistuksia eri puolilta maailmaa kuinka Jumala pelastaa, parantaa ja muuttaa ihmisten elämät Jeesuksen nimessä.

Jos uskaltaisimme hiljentyä Hänen edessään vaikka vain muutamaksi minuutiksi päivässä pyytäen, että saisimme rakastua Kristukseen lähtemättömästi. Olit sitten jo uskossa tai et vielä oikein tiedä miten ylipäätään suhtautua Evankeliumiin, niin kokeile kuukauden ajan.

Kokeile kuukauden ajan pari minuuttia päivässä. Nollaa kaikki mitä olet tähän asti kuullut, oppinut tai muuten tapojesi mukaan toiminut vailla tuloksia. Kokeile, luovu hetkeksi kaikista aiheistasi, jopa läheistesi puolesta rukoilemisen. Tämä ei ole ehdoton sääntö, että lopeta muiden puolesta rukoileminen vaan ihan nojautuminen hetkeksi Jumalan Sanaan.

(Etsikää ennenkaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin teille annetaan lisäksi myös kaikki tämä. Matt. 6:33)

Kiitos Jumalalle, tuohon lupaukseen saamme nyt turvautua ja luottaa siihen, ettei yksikään joudu kadotukseen tai ongelmiin sen tähden, että päätämme etsiä Hänen valtakuntaansa.

Kun joitakin vuosia sitten päätin, että nyt saa toiminta riittää, siitä kun en saanut mitään. Jumalanpalveluksista tultuani olin yhtä väsynyt kuin sinne mennessä. Suorittamista suorittamisen perään, ikään kuin uskoni mittari oli toimintaan liitetty ja ensimmäisenä, kun joku kysyi kuulumisia, oli topakka vastaus että evankeliumia viedään eteenpäin.

Lähes kaikki oli sidottu jonkinasteiseen toimintaan ja tämän pohjalta sitten mitattiin miten kirkkaassa uskossa sitä oltiin. Todellisuudessa kuitenkin ahdistus ja väsymys valtasi enemmän ja enemmän. Taisinpa olla siinä uskonnollisuuden vankina sydänjuuria myöden.

Todettuani, ettei nykyinen (silloinen) elämä tyydytä. Halusin enemmän, halusin palata siihen alkuaikaan, ensirakkauteen joka minulla oli uskoon tultuani.

Tein tietoisen päätöksen. Kävin Herran eteen jättäen läheiseni ja kaikki rukousaiheet kerralla Hänelle. Sanoin Herralle: "Herra, tässä jätän sinulle kaikki aiheeni, lapseni, läheiseni ja rukouspyynnöt. En kuitenkaan muista rukoilla näitä kaikkia joka päivä joten ota nämä. Kiitos, että saan luottaa siihen, ettei mikään jää sinulta huomaamatta."

Tästä alkoi muutos....

Tämän jälkeen pyysin vain, että: "Herra, anna minun rakastua sinuun lähtemättömästi ja syvällisesti kaikesta sydämestäni."

Joitakin kuukausia myöhemmin huomasin selkeän muutoksen elämässäni. Asiat vain järjestyivät ja rukoillessa saan kokea Hänen Pyhän Hengen valtavaa läsnäoloa.

Tänään minulla on elämässäni ilo, rauha ja rakkaus...kirjaimellisesti! Elävä yhteys Jumalaan. Luotan Hänen lupauksiin ja siihen, että Hän on voimallinen pitämään sen yhden Mooseksen pensaan tulessa niin kauan kuin on tarvetta.

Uskovien yhteys on elintärkeää, mutta jos siitä tulee ehto olemassa olemiselle, olemme suunnattomassa vaarassa ajautua pois elävästä yhteydestä Kristukseen.

Kun olemme kotona ja vaikka sairastumme, joudumme pahimmassa tapauksessa sairaalaan. Olemmeko silloin perheeseen kuulumattomia kun emme olekkaan paikalla? EI, emme ole perheeseen kuulumattomia vaan olemme parantumassa kun saamme lääkettä jota kotoa emme saaneet.

Samoin kun jättäydymme sivuun seurakuntakodistamme, etsiäksemme elävää yhteyttä Jeesukseen Kristukseen, jota emme syystä tai toisesta seurakunnasta saa, voimme luottaa siihen, että Hän on voimallinen pitämään meidät elossa (omanaan).

Yksikään ihminen, kuten aikaisemmin mainitsin, ei joudu kadotukseen siksi, että etsimme Jumalaa, Hänen valtakuntaansa ja vanhurskautta. Yksikään seurakunta ei joudu kadotuksen tai eksytyksen tielle jos jäsen päättää lähteä 'erämaahan' hetkeksi.

Kun toimimme Hänen tahdossaan, joka on ilmeistä, on Hän voimallinen pitämään tuon yhden puupalikan -opetuksesta huolimatta- tulessa, sanoisin jopa suuressa roihussa, tällä matkalla oppia tuntemaan Hänet niin että joka päivä olisi toistaan enemmän Kristus keskeinen.

Uskaltakaamme ottaa irtiotto uskonnollisuudesta ja ravistaa se opittu pois selkärangasta ja tavoista. Ei ole mitään syytä olla uudistamatta matkaliittoa Hänen (Jeesuksen) kanssa ja lähteä seuraamaan Häntä uudelleen vilpittömällä sydämellä.

Haastan sinut tässä ja nyt...

Laita pois kaikki ja palaa alkuun, tyhjälle pöydälle. Kokeile kuukauden päivät. Pyydä vain, että saisit rakastua Häneen...ei muuta....vaikka pari minuuttia päivässä. Jos olet perheellinen, eikä ole sitä omaa 'kammiota' niin vessa lienee paikka, jossa jokainen voi olla sen pari minuuttia ihan yksin. Siinä on hyvä hengähtää ja huokaista....

"Herra, auta mua rakastumaan sinuun lähtemättömästi. Anna mun juurtua sinuun ja auta mua seuraamaan sua vilpittömällä sydämellä.

Jos tällä mielellä otat tosissasi ja kokeilet vaikka vain kuukauden eikä mikään ole elämässäsi muuttunut, voit aina palata takaisin siihen mistä lähdit.

Henkilökohtaisesti en usko, että palaat entiseen, milloinkaan!

Itse olen saanut vaeltaa jo siinä elävässä yhteydessä jo vuosien ajan, enkä ole palaamassa takaisin.

Edelleen pyydän saada rakastua Häneen enemmän. Sanasta on tullut moninverroin elävämpi ja Pyhän Hengen opetuksessa olen saanut lisää ymmärrystä.

Toivotan sinulle siunattua matkaa uudistumisen tiellä jolla me kohtaamme elävän Jumalan, hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta Pyhässä Hengessä.

Kimmo